KROPAN KUUNTELUSTA JA KEHONHUOLLOSTA

Hellurei! Mulla on ollu tänään tosi kiva päivä. Kävin aamusta vähän leikkimässä personal traineria Onkiniemen Elixialla, kun kävin vetämässä Lindalle ja Marille käsi-olkapäätreenin. Tytöt on käyny salilla jo jonkin aikaa, mutta mitää selkeetä ohjelmaa ei oo kai ollu, niin tein sitten niille näin alkuun kolmijakosen ohjelman ja käyn näyttää miten homma hoituu. Lindalle tein ruokavalionkin samalla, se on vähän niinkun mun koekaniini. :D Tytöt tuntu tykkäävän treenistä ja itelle tuli kunnon pro-olo. xD Mä siis oon sanonu et mielelläni autan jos kaverit haluaa, mutta että mikään ammattilainen en ole. Tosin tänään, kun kuuntelin kun oikee pt neuvo jollekin asiakkaalle liikkeiden tekoa, niin tajusin et oon neuvonu ihan samalla tavalla. Aika paljon sitä ilmeisesti sitten oppii ihan itse tekemällä. ;) Päivällä käytiin Tessan kanssa ottamassa asukuvia ihanassa kevätkelissä ja sen  jälkeen käytiin Wayne's Coffeessa kahvilla. (Kun niin harvoin päästään noita kuulumisia vaihtamaan :D) Asukuvat tässä postauksessa nyt kuvituksena. :)

Otettiin Marin kaa muutamasta käsiliikkeestä videoo, joten se toivottu käsitreeni tulee piakkoin viimein tänne blogin puolelle! Tässä välissä kuitenkin puhun vähän muista jutuista, eli siitä miten tärkeää on osata kuunnella omaa kehoa ja vastata sen huutoon.

Mä oon ollu tässä perinteisesti aika huono. Lepään vasta kun joku ulkopuolinen huomauttaa, et se vois olla järkevää. Saatan jopa loukkaantua, jos joku kysyy että kannattaisko mun ottaa iisiä. Oon sillee "no vittu kyllä minä itse tiedän koska pitää levätä!" Harmi etten oikeasti tiedä.

Mä pidin viime viikon kevennettynä, koska mun kaverit sai mut ympäripuhuttua. Kyl mä itekin sen tarpeellisuuden tajusin kun aloin asiaa miettimään. Mun oli jo pitkään ollu vaikee saada illalla unta ja koko kroppa oli ihan umpijumissa. Mulla on semmone sydänvika, jota ei oo ikinä pystytty täysin diagnosoimaan, ja joka yleistyy stressin aikana. Sitäkin siis ollu nyt enemmän kun yleensä. Mulla ei oo normaalisti mitään kummempia rytmihäiriöitä joita huomaisin, mutta tän vian kyllä todella huomaa. Mulla siis saattaa yhtäkkiä pamahtaa syke 140:stä 200:aan alle sekunnissa. Mä tiedän tasantarkkaan millaisessa rasituksessa toi tulee ja millä saan sen pois, joten yleensä pystyn välttelemään tota tai saan sen äkkiä pois. Toi häiriö tulee sellasessa kovasykkeisessä rasituksessa, jossa syke aina välillä laskee ja taas nousee. Pelkkä intervallityyppinen treeni ei sitä aiheuta, vaan sen laukaisee rauhoittuneen sykkeen aikana tehty pomppaus tai muu äkillinen liike. Eli tanssi, pesäpallo, porrastreenit jne jne aiheuttaa noita häiriötä. Kuten sanoin, stressaavan elämänjakson aikana niitä tulee useammin ja rauhallisen ajanjakson aikana harvemmin. Syke palautuu yhtä äkkiä normaaliksi, kuin epänormaaliksi menemällä kyykkyyn ja painamalla pään polvien väliin. Siis yleensä.

Meillä oli toissalauantaina meidän sambakoululla ihan huikee päivä, jota olin oottanu jo monta monta viikkoo. Nimittäin huikee SM-twerkkaaja Tinze tuli vetää meille twerkshoppia, jonka olin järkänny. Ekan 10 minuutin jälkeen se iski. Menin sit meidän pukkariin ja aattelin, et se menee varmaa taas äkkiä ohi, niinkun ennenkin on mennyt. No ei menny. Mä makasin parikymmentä minuuttia siinä lattialla iha hirveissä sykkeissä ja aloin miettii et laskeeko se ikinä. Aloin miettii, et missä vaiheessa mun pitää tilata lanssi. Mietin et tää päivä, jota oon oottanu, menee ihan piloille ja haluaisin vaa mennä tanssii. Mietin ihan oikeesti, että kuolenko mä nyt. Mun paniikki alko menee hyperventiloinnin puolelle ja mun kaveri, joka on terveydenhoitaja, tuli silittelee selkää, rauhottelee ja auttaa mua hengittämään. Lopulta se meni ohi ja pääsin taas mukaan tunnille ja se oli ihanaa. Mut toista kertaa en tollasta halua. Mä siis ihan oikeesti mietin, et saanko alle kakskymppisenä sydärin ja et tää oli nyt tässä.

Kuuntelin sitten kavereiden neuvoja ja pyhitin koko viime viikon vaan tanssille, kävelyille ja kevyelle aerobiselle liikunnalle. Nukuin pitkiä yöunia ja kävin kokovartalohieronnassa. Venyttelin ja rullailin. Se oli henkisesti tosi raskasta, koska saan puntilla käymisestä niin paljon mielihyvää ja se on mulle niin tärkee osa elämää. No, viikko on ohi ja pääsin tänään ekaa kertaa tekee salitreeniä. Voin sanoo, et kyl ehkä oli ihan kannattavaa ottaa vähän lepiä. Tottakai keho tarvii välillä kunnon palautumisen, itseasiassa kevennettyjä viikkoja olisi hyvä ottaa jopa joka neljäs viikko! Siis että salilla tekee samanlaisia sarjoja, kun normaalistikkin, mutta pienemmillä painoilla. Kokonaisia lepoviikkoja taasen voisi pitää ihan hyvin parin-kolmen kuukauden välein. Voisin yrittää kyllä parantaa tossa, koska nyt tän viikon jälkeen on taas tosi virkee ja motivoitunu olo. Ja nyt kun dieetti on ohi nii voi alkaa pikkuhiljaa iskee taas kunnon painojakin tankoon. 

Sinänsä hyvä toi lepoviikko kans et sain oikeesti auottua tätä kroppaa ja huollettua lihaksia. Nyt niillä on paremmin tilaa kasvaa ja muutenki olo on vähemmän kivulias. Pakko myöntää et oon ihan liian laiska kehonhuollon kanssa, vaikka se olis kehityksen ja vammojen ehkäisyn kannalta todella tärkeää. En mä nyt ihan kokonaan oo venyttelemättä, mut olis kyl hyvä enemmän. Kyl mä pari kertaa viikkoon oon yleensä kerenny kunnon venytykset ja rullailut tekee, mut välillä ne jää kokonaan pois, joka on tosi huono juttu.

Venyttelystä nousee yleensä sellainen mielikuva, että sitä pitää tehä vaan, jos haluaa olla yhtä notkea kun joukkuevoimistelija. No ei. Venyttely auttaa ihan perusliikeratojen tekniikkaa, kuten kyykky- ja askelkyykkytekniikkaa. Jos on tarpeeksi jumissa, niin nää liikeradat ei vaan onnistu, jollon tekniikka kusee ja liike ei pure. Kireät lihakset aiheuttavat myös erilaisia kipuja ympäri kehoa. Usein ne ilmenevät selkä- ja niskakipuina, mutta esimerkiksi lonkankoukistajalihakset ja reisilihakset saattavat kireydellään säteillä polviin asti ja siitä alaspäinkin. Kireät lihakset ja lihaskalvot myös estävät lihaksen kasvua, jolloin salitreeni saattaa junnata paikoillaan. Voimaa tulee lisää ja lisää, mutta silmillä havaittavaa muutosta ei näy.

Treenin jälkeen lihakset ovat supistuksissa ja ne pitää venyttää lepopituuteensa, etteivät ne jämähdä supistuneeseen asentoonsa. Treenin jälkeen ei siis pyritä niinkään lisäämään liikkuvuutta, vaan palauttamaan lihakset siihen tilaan, jossa ne olivat ennen treeniä. Tähän riittävät venytykset, jotka ovat kestoltaan 10-30 sekuntia. Muutaman tunnin päästä treenistä voi venytellä pitkäjaksoisempia venytyksiä, joiden tarkoituksena on lisätä liikkuvuutta. Suosittelen lämpimästi myös putkirullan käyttöä, sillä se avaa lihaksia ja lihaskalvoja tosi tehokkaasti! Hieronnassakin olisi hyvä käydä silloin tällöin. Kannattaa kuitenkin muistaa, että edellisenä tai samana päivänä ei kannata treenata hierottavaa lihasryhmää, koska silloin hommasta menee hyöty.

Plussana suosittelen venyttelemään myös ennen treeniä ja treenin aikana! Kaikki ei tätä suosittele, mutta mulla on tapana näin tehdä ja oon kokenu sen ainakin itselleni hyödylliseksi. Venytykset ovat tällöin noin 8 sekunnin mittaisia lyhyitä venytyksiä, jotka antavat lihaksille vähän erilaista ärsykettä treenin aikana, auttaa veren pumppaantumista lihaksiin ja täten (voi) edistää kasvua. Tästä en oo lukenu mitään tutkimustietoa, mutta mun hierojakaveri kerto tän ja oon muiltakin kuullu ja ite hyväks todennut. Tuskin siitä haittaakaan on! :D Pidempiä venytyksiä taasen kannattaa välttää, että lihas pysyy kuitenkin aktiivisena ja valmiina voimantuottoon eikä luule et on aika levätä.

Tällaisia mietteitä siis tällä kertaa. Eli älkää olko niinkun mä ja unohtako levon merkitystä. Kuunnelkaa kroppianne ja tehkää niinkun se sanoo, vaikka sinne puntille olis kuinka kivaa mennä. Ja muistakaa venytellä! :D

-Veera