SYDÄNVIKOJA JA MIELENKIINTOINEN TREFFIPYYNTÖ TUTKIMUSPÖYDÄLLÄ

Edellisessä postauksessa viittasin mun pieneen sydänvikaan ja siihen kuinka kävin tutkituttamassa sen uudestaan, ilman että mitään vikaa taaskaan olisi löytynyt. Sairaalakäynti oli silti ikimuistoinen. :D

Tää vika ilmeni mulla ensimmäisen kerran muistaakseni ysiluokalla liikkatunnilla, kun pelaattiin pesistä. Kyse on siis sykehäiriöstä, joka ilmenee tietyn tyyppisessä rasituksessa. Useimmiten tanssitunneilla, mutta myös porrastreeneissä, HIIT-treeneissä, baarissa tanssiessa ja joskus harvoin jopa puntilla. Osaan jo arvata, koska häiriö tulee ja siten kontrolloida sitä, mutta ei se silti mukavaa ole. 

Ongelma tulee sellaisessa rasituksessa, kun syke nousee normaalisti korkealle, yli 160:n. Sitten pidän taukoa (esim. sarjatauko) ja syke laskee normaalia tahtia jonnekkin alle 140:n nurkille. Teen äkkinäisen liikkeen, tyyliin hypähdyksen tai lähden nopeesti juoksemaan ja murto-osasekunnissa syke hyppää päälle 220. Siellä se pysyy niin pitkään, kun meen kyykkyyn, painan pään polvien väliin ja hengittelen syvään. Sitten syke putoaa jonnekkin satasen nurkille yhtä nopeasti kun se on noussutkin. 

Yleensä saan ton häiriön äkkiä pois, kun tiedän miten saan sykkeen laskettua. Joskus on kuitenkin käyny niin, ettei se laske sitten millään. Viime maaliskuussa Tinze tuli pitää meidän sambakoululle twerkshoppia ja olin oottanu sitä kun kuuta nousevaa. Ihan tunnin alussa, lämmitellessä se sitten iski. Olin tyhmä enkä heti menny laskee sitä ja se johti siihen et makasin pukkarin lattialla ihan paniikissa 20min syke siellä 200 nurkilla ja aloin jo pikkuhiljaa hyperventiloimaan. Olin ihan varma et nyt tulee lähtö, et sydän ei kestä. Mut loppujen lopuks se meni ohi ja pääsin tanssimaan. 

Oon tutkituttanu ton sydämen ensimmäisen kerran vuonna 2012. Sillon multa otettiin verikokeet, EKG ja tehtiin perus rasitustesti ihan kuntopyörällä. Mitään ei selvinnyt. Lääkäri sano et joku sähkövika luultavasti. Viime vuosina häiriöitä on ollu enemmän ja sen lisäks tullu levossa pieniä rytmihäiriöitä. Päätin siis tutkituttaa asiaa uudestaan.

Multa otettiin taas ensin verikokeet ja EKG YTHS:llä alkukesästä. Eihän sieltä mitään selvinny, joten mut siirretiin Hatanpään sairaalaan kardiologiselle. Ensin mulle tehtiin Holter -tutkimus, eli laitettiin rintaan johdot ja kannoin sellasta pientä sydämen toimintaa mittaavaa laitetta mukana kaks päivää. Näytin siis iha  Frankensteiniltä ja olin ihan hirviö kun en saanu sen kanssa nukuttua ja se kutitti ja vitutti. :D Mut sain sille laitteelle talletettua häiriön, kun pompin boksille niin pitkään et sain sen esiintymään. 

Seuraavalla viikolla menin Hatanpäälle kardiologille sydänultraan ja kuuntelemaan Holterin tulokset. Lääkäri oli mukavan ja osaavan oloinen, mutta ei hänkään Holterista mitään erikoista löytänyt. Sanoi et ei mitään vakavaa, eikä sille voi tehdä mitään. Sitten multa otettiin se ultra. Siinä sitten makoilin tissit paljaana tukimuspöydällä, kun lääkäri hiveli mua sillä ultratikulla ja yhtäkkiä hän sanoo mulle et "Anteeksi, mutta on pakko sanoa, että olet kyllä todella kaunis nainen." Hämmennyin asiasta ja en oikein osannu muuta kun naurahtaa hermostuneesti ja sanoa et kiitos kiitos. Mutta eihän se siihen jääny. Lääkäri kyseli vielä et onko mulla poikaystävää ja et haluaisinko lähteä hänen kanssaan ravintolaan syömään. Sanoin siinä sitten, että mulla on kyllä joku jota tapailen (siinä vaiheessa olin kai kaksilla treffeillä käyny :DDDDDDDDD) ja et en tapaile muita. Lähinnä, koska olin niin hämmentyny etten osannu sanoo et toi ei nyt ihan ollu asiallinen kysymys. 

Lääkäri sitten pahoitteli sanomisiaan ja perusteli sillä, että useimmiten potilaat on vanhuksia, ja oli yllättävää et näin kaunis nuori nainen astuu ovesta sisään. Kuitenkin hän anto mulle puhelinnumeronsa post it -lapulla, ennen kun lähdin ovesta helpottuneena pihalle.

Jälkikäteen mietin, et mun ois pitäny heti sanoo suorat sanat, mut olin jotenkin niin shokissa etten osannu. En voinu ymmärtää et noin voi tapahtua mulle. Mietin siinä tutkimuspöydällä, et mitä jos se käy muhun käsiks tai jotain. Kuuleeko joku jos huudan? Tein asiasta sitten ilmoituksen ja jo seuraavana päivänä johtava ylilääkäri soitti mulle todella huolestuneena. Hän hoiti asian todella hyvin, pahoitteli kovasti tapahtunutta ja otti asian puheeksi kyseisen kardiologin kanssa. Pisteet siis Hatanpään sairaalalle asiallisesta asioiden hoitamisesta. 

Sellainen sairaalakäynti sitten. Mitä jäi käteen? Mielenkiintoinen, hitusen ahdistava lääkärikäynti eikä mitään vastausta sille, miks mun sydän reistailee. Kai mun oikee sydän on vaa yhtä vammanen ku vertauskuvallinen kaimansa. :D

Nyt siis tiedän sen verran, et toi vika ei oo vakava ja voin elää elämää normaalisti kun osaan noita häiriöitä vältellä. Tiiän myös et tommoset ahdistelukeissit ei oo mikään myytti, vaikka Suomessa asutaankin. Mua ainakin kiiteltiin siitä, et asiasta ilmotin, eli jos jollekin joskus ton kaltasta sattuu niin kannattaa heti ottaa asia puheeks! Johto käsittelee tommoset jutut onneks tosi vakavasti. So far alive ja ei-raiskattu Veera kuittaa! :D

-Veera

*Postauksen kuva toteutettu yhteistyössä Baseativa.fi kanssa