KISSANRUOKAA: MAIDOTON MUSTIKKA-BANAANIJÄÄTELÖ

Mun ehdoton lemppariherkku on jäätelö. Mä RAKASTAN sitä. Oon ihminen, joka voisi syödä litran paketin jäätelöä yhdeltä istumalta. Se voittaa kaikki karkit, suklaat, sipsit, hampurilaiset ja pitsat. Se on ihanaa. Mutta kaupan jäätelössä on vaan pari pikkuongelmaa: maito ja valkoinen sokeri, joita molempia pyrin ruokavaliossani kovasti välttämään.

Kaupasta saa tosi hyvää valmista kaurajäätelöä, mutta kuten kaikessa valmiissa herkussa, siinäkin on ihan tuhottomasti valkoista sokeria. Sokerista on tullu mulle semmonen asia, jota pyrin välttämään niin pitkälle kun voin. Mua ällöttää jo pelkkä ajatus kaikenmaailman sokerijogurteista ja rahkoista, joita jengi syö päivittäin välttämättä edes itse ymmärtämättä mikä määrä sitä sokeria niissä todellisuudessa on. Mäkin söin niitä aikasemmin, mutta nyt ruoka-asioista hieman enemmän valaistuneena  en kaipaa niitä ruokavaliooni pätkän vertaa. Oon varmasti kirjoittamassa tappajasokerista (:D) ihan omaa postausta tässä lähiaikoina, joten en siitä ala nyt vatvomaan tämän enempää. Jokatapauksessa, valkoista sokeria syön vain erikoistilanteissa ja pyrin herkuttelemaankin ilman sitä. Siksi tein eilen ihan itse jäätelöä Veeran kokeilevassa keittiössä.

Itsetehdyssä jäätelössä on se hyvä puoli, että tietää meinaan ihan tasan tarkkaan mitä siinä on ja kuinka paljon. Sokeriahan tässäkin jäätelössä tietysti on: sen verran mitä nyt ainesosat sitä luontaisesti sisältävät. Ei hedelmäsokerikaan mitään terveysainetta sinänsä ole, eli ei totakaan jäätelöä voi mitään litroja kiskoa, mutta omasta mielestä parempi vaihtoehto kaupan kermajäätelölle. Siis jos nyt haluaa hieman terveellisemmin herkutella. :) Se on sitten oma valinta et onko sillä mitään merkitystä miten herkuttelee, jos silloin tällöin herkuttelee. :D

Mä en oikeestaan enää kokkaa minkään ohjeiden mukaan, vaan saatan ettiä vähän inspistä jostain ja kiskoa päästä määrät ja aineet lopulliseen tulokseen. Siks mun on välillä vaikee antaa mitään reseptejä, kun joku kysyy mitä mun tekemässä ruuassa on. :D Nyt kuitenkin koitin pysyä vähän kärryillä. Mun kehittelemässä jäätelössä on siis banaania, mustikoita, kaurajuomaa ja hitunen hunajaa. Banaani ja mustikat tuovat jo itsessään niin paljon makeutta, että hunajaa ei paljoa edes tarvitse makeuttamiseen. Jäätelö on hiivatin helppo tehdä: ainekset kulhoon ja sauvasekoittimella/tehosekoittimella muusiksi. Sitten seos pakkaseen muutamaksi tunniksi ja aina välillä sekoittelee, että jäättyy sillai "kuohkeeksi". Ja sit herkuttelemaan! Me itseasiassa naurettiin Tessan kanssa että oonpa kreisi tän herkuttelun suhteen kun käytännössä laitan aamupalan pakastimeen ja syön sen illalla jäätelönä. :DDD Ei mut oon mä aika kreisi oikeesti, söin jämät tänä aamuna aamiaiseks kahvin kanssa. ;)

MAIDOTON MUSTIKKA-BANAANIJÄÄTELÖ (noin 6 annosta)

n.3dl kaurajuomaa

3 banaania

150g (pakaste)mustikoita

2tl juoksevaa hunajaa

Kaksi kolmasosaa mustikoista muussasin banaanin, kaurajuoman ja hunajan sekaan ja kolmasosan mustikoista sekoitin seoksen joukkoon kokonaisena. Jähmettymiseen menee noin 4 tuntia, riippuen tietysti jäätelön määrästä ja pakkasen tehosta.  Seosta kannattaa sekoitella välillä, että se jäätyy tasaisesti.

Tästä jäätelöstä tuli itseasiassa aika sorbettimainen, mutta tosi hyvää. Näin kun en tota valkoista sokeria liiemmin syö enää, niin tää jäätelö ei ees ollu liian makea mun makuun. Sen lisäksi, että tässä jäätelössä ei ole kiloa sokeria ja miljoonaa lisäainetta, niin banaanista, mustikoista ja kaurajuomasta saa ihan sikana kaikkia tarvittavia vitamiineja, hivenaineita ja muuta hyvää, kuten kalsiumia, kaliumia, B-vitamiineja, foolihappoa sekä antioksidantteja. Tästä herkusta jää vaan hyvä mieli! :)

Onko kukaan lukijoista tehnyt jäätelöä itse kotona, ja onko teillä vinkkejä kotijäätelöihin? Kertokaa myös mitä piditte reseptistä, jos päädytte tätä kokeilemaan! :)

-Veera

KUN FREDDYT SAAPUIVAT FREDDYVIHAAJAN VAATEHUONEESEEN

Heissulivei ja mukavaa tiistaita! 

Mun eilinen postaus sai aikaan yllättävän paljon mielipahaa ja ikävää kommentointia ja oon tästä tosi surullinen. En pelkästään sen takia, että mulle tuli itelle tosi paha mieli, vaan myös sen takia, että ilmeisesti aiheutin muissa ihmisissä ärsyyntyneisyyttä ja ikävää oloa. Postauksen tarkoitus oli kertoa, että mullakin on ollut/ja on yhä edelleen omanlaisia ongelmia itsetunnon kanssa, mutta että olen pikkuhiljaa "parantumaan päin",  jos niin voi sanoa, kun mitään "oikeaa" sairautta ei onneksi ole ollut. Tarkoituksenani oli kertoa ihan vaan omia ajatuksia siitä, miltä tuntuu kun kehonkuva menee vinoon, mutta ilmeisesti lukijat ovat kiinnittäneet huomiota toisiin seikkoihin. Mulla on välillä vähän liian kärkäs tapa kirjoittaa asioista ja mun huumoriakaan ei ole aina helppo ymmärtää ja oon tosi pahoillani jos jonkun päivän pilasin. Kai siinä on aina riskinsä, kun aroista aiheista nettiin omalla nimellä kirjoittelee. :)

Mutta tosiaan oon tosta aiheesta sanottavani sanonu ja jätän aiheen siihen. Siirrytään takaisin vähän kevyempään settiin! Mulla on pitkään ollu housuongelma. Mul on vähän ongelmallinen vartalo housujen kannalta, sillä mulla on aika lyhyet jalat, hoikka keskivartalo ja iso lantio (ja takapuoli). Oon siis perus persjalkane suomalaisnainen! Kiitti äiti tästä geenistä! <3 Jokatapauksessa toi on semivaikee yhdistelmä, kun miettii housujen ostamista. Oon vannoutunu mustien farkkujen käyttäjä, enkä oo omistanu sinisiä miesmuistiin. Viimeiset ajat oon käyttäny lähinnä Dr. Denimeitä, koska ne on ollu ainoot farkut, jotka istuu mulle ees jotenkin. Niissä on vaa yks pikku ongelma: ne hajoo alle kolmessa kuukaudessa. Osittain siksi, että ne on mulle aina pyllystä vähän liian kireet kun ne on muualta hyvät ja jatkuvassa venytyksessä pyllysauma ja haarasaumat vaan repee. :D Kerran viime kesänä duunissa vessassa huomasin et se pyllysauma on niin heikosti kiinni, että oli pakko ruokatauolla käydä ostamassa Seppälästä jotkut hätävarapöksyt ennen ku ne kerkes kokonaan repee. :D Ja mua ei ihan hirveesti huvittais ostaa neljää kertaa vuodessa uusia kuudenkympin farkkuja. Varsinkaan kun on opiskelija joka ei syö makaronia.

No mulla oli tossa kolmet mustat farkut ja kaikki hajalla ja aloin kelaa, et mitkä hiton housut ostaisin seuraavaksi. Dr. Denimit tuntu ainoolta vaihtoehdolta, mutta mitä tapahtuikaan...

Mä oon aina ollu vannoutunu Freddyhousujen vihaaja. Mun ajatus Freddyistä on ollu semmone, et ne on kauheet pyllyntyrkytyshousut, enkä halua olla pyllyntyrkyttäjä. No ok, se toive on jo kauan sitten menetetty. :DD Mut siis oon tähän asti ajatellu, että ne on huijausta jos ei oo pyllyä ja jos on pylly niin on turha käyttää housuja, jotka sitä korostaa kun se näkyy muutenkin. Hyvä mun puhua mistään huijaamisesta kun huijaan itelleni tissit. :DD Oon kyllä niin tekopyhä välillä, että hävettää.. :D No mutta kaikesta tästä vihasta huolimatta erään miespuolisen Freddyjen puolestapuhujan kanssa keskusteltaessa meni 7 minuuttia, kunnes Freddyvihaaja Virta tilasi ne Freddyt. Mut on tosi vaikee saada aivopestyksi. :)))) Eivaa, sillä oli vaan hyvät perustelut.

Miksi mä sitten alistuin ostamaan housut, joita oon aina vihannut? Siksi, että ne saattais jopa pysyä mulla ehjänä sen yli kolme kuukautta ja siks että oon kuullu et ne on tosi mukavat jalassa ja siksi, että mut aivopestiin. :D Ja piru vie, nyt mulla on semmoset!

Voisin kehua Freddyä ensinnäkin ihan supernopeasta toimituksesta. Tilasin kahdet erilaiset viime torstaina ja toiset tuli jo perjantaina ja toiset eilen postiin. Eli luvattu nopea toimitus oli oikeasti todella nopea! Päädyin matalavyötäröisiin M-koon mustiin housuihin normaaleilla lahkeilla. Housut on ainakin tosi kivat päällä ja kyllähän ne näyttääkin hyvältä! Musta tuntuu (ja Tessakin sano) et ne kyllä vähän jopa pienentää mun pyllyä, mutta niin tekee kyllä kaikki housut... Paitsi ohuet trikoot xD Hintahan noissa on kyllä aika pirun suolanen, mutta toivon et ne sit kestäiskin sen edestä... Joka tapauksessa tähän mennessä oon tyytyväinen ostokseeni ja saattaa olla että jotkut erimallisetkin joskus tipahtaa postiin, kun pääsee kesätöiden makuun. ;)

Onko teillä kokemuksia Freddyistä ja mitä mieltä ootte kyseistä housuista? :)

-Veera

KUN KEHONKUVA MENEE VINOON

Tää aihe on mulle tosi vaikee ja mun on todella hankalaa pukee tää sanoiks. Koitin tehä videoo, mutta siinäkin jauhoin ihan ympäripyöreetä paskaa ja päätin yrittää kirjottaa asiasta. Tää ei oo humoristinen postaus, toisin kun melki kaikki muut mun postaukset. Haluun siis puhua mun suhtautumisesta mun omaan kehooni ja somen vaikutuksesta yleisesti ottaen ihmisten tavoitteisiin ja kehonkuvaan. Kuvituksena piccii mun tän hetkisestä sheipistä.

Alotetaan ihan alusta. Mä olin lapsena lihava. En mikään ihan jäätävä tankki, mutta vähän ylipainoinen. Mun terveydenhoitaja mainitsi asiasta kun olin 10 tai 11 vuotias ja päätin alkaa tekemään asialle jotain. Aloin urheilemaan ja kasvupyrähdys sattui samaan rakoon, jolloin painokäyräni teki syöksylaskun alaspäin. Samoin kehonkuvani. Siitä lähti alamäki ja jatkuva arvostelu omaa peilikuvaa kohtaan.

Muistan, kun ala-asteen lopulla söin lastenbileissä porkkanaa, kun pelkäsin että sipsit lihottaa. Yläasteen alussa lenkkeilin verenmaku suussa, koska halusin kuluttaa kaloreita ja juosta cooperissa parempia tuloksia. Kasiluokalla laskin kaloreita kalenteriin ja rajoitin syömisiä suunnitelmallisesti. Kasiluokalla tajusin, että kaikki ei ole hyvin. Kävin omatoimisesti juttelemassa terkkarille ja huomattiin, että mulla alko olee kaikki anoreksian oireet. Se ei kerenny onneks kunnolla puhkeemaan, koska tajusin ite lopettaa ennen kun oli liian myöhästä.

Tän jälkeen oon syöny normaalisti ja ollu ihan normaalipainoinen, mutta oon aina ollu vähän tyytymätön omaan kroppaani. Kai se on ihan tavallista, vaikkei sen pitäisi olla. Musta tuntuu, että melkein jokainen nainen haluaisi olla vielä paremmassa kunnossa ja näkee itse itsensä paljon kriittisemmässä valossa, kun muut näkevät. Eritysesti sosiaalinen media on tähän syyllinen. Tähän palaan myöhemmin.

Mä ymmärsin vasta lukiossa liikunnan nautinnollisen puolen ja nykyään se on mun intohimo muutenkin kun sen takia, että siitä on hyötyä. Mä saan liikunnasta todella suurta mielihyvää muutenkin kun sen takia, että näytän koko ajan paremmalta. Mulle tulee liikunnasta hyvä mieli ja salilla, sambareeneissä ja lenkillä käyminen on mulle pakokeino kaikesta muusta arjen häslingistä. Puntilla sarjoja tehdessä mä en oikeesti mieti yhtään mitään muuta, kun sitä miten teen liikkeet niin että saan ne tuntumaan. En mieti koulua, velvollisuuksia, raha-asioita enkä rakkausasioita. Mä vaan mietin sitä, kuinka hyvältä rauta tuntuu kädessä. En vois enää kuvitella elämää ilman tota pakokeinoa.

En koe itseäni sairaaksi, koska mun suhtautuminen liikuntaan ja ravitsemukseen on intohimoinen mutta ei pakkomielteinen. Toisaalta en tiiä kuinka normaalia on tyyliin puolet hereilläoloajasta miettiä ruokaa ja treenejä. :D No ei vaa, mut mietin niitä tosi paljon. Mietin aika tarkkaan mitä syön, mutta syön tarpeeksi. Alan  jopa pikkuhiljaa huomaamaan, koska on aika levätä. Jos oon kipee, osaan olla liikkumatta, vaikka se on yhä henkisesti vaikeeta. Pystyn juomaan pari lasia viiniä ja herkuttelemaan välillä ilman huonoa omaatuntoa.  En koe, että mun elämäntapa millään tavalla rajoittais mun elämää, vaan koen sen enemmän antavana kun ottavana.

Vaikka tiiän, että oon semi hyvässä kunnossa ja mun kroppa on ihan hyvän näkönen, niin silti oon ihan niinkun moni muukin tyttö, jonka kehonkuva on joskus vääristyny. Sitä on tosi vaikee saada muuttumaan, kun se kerran menee vinoon. Katon joka päivä itteeni peilistä ja mietin et hyi vittu miten voin näyttää tolta. Miten mulla voi olla noin iso maha ja noin paljon läskiä käsivarsissa. Miten mulla voi olla noin kauheet selluliitit reisissä ja roikkuvaa selässä. Olin diietillä 8 viikkoo (joka tuotti tuloksia), jonka jälkeen söin maissipastaa ja olin ihan varma että kaikki tuli takasin, vaikka järki sano et camoon! :D Vaikka saatan vaikuttaa ulospäin tosi itsevarmalta ja siltä, että tiiän et näytän hyvältä, nii en mä aina oo. :D Toisaalta paranemisen merkkejä on ilmassa, koska kyl mä melki joka päivä myös mietin jossain vaiheessa päivää, et ei hitto kyl mä sittenki oon iha kuuman näköne kisuli. Mulla noi tunteet itseäni kohtaan kun vähän heittelee. :DDD 

Siinä pälätystä musta. Nyt haluun vähän jutella somesta ja mediasta ja sen vaikutuksesta varsinkin nuoriin tyttöihin. Tää fitnessbuumi on täyttäny Instagramit ja Facebookit ja muut kanavat punttikuvilla ja treeniblogeilla, joissa toinen toistaan timmimmät mimmit esittelee jäätäviä berbereitään ja olemattomia vyötäröitään. Fitnessurheilijat postaa kuvia kireästä kisakunnosta ja unohtavat mainita, etteivät todellakaan ole siinä kunnossa 365 päivää vuodesta.

Some ei kerro todellisuutta ja se unohtuu monelta. On olemassa sovelluksia, joilla voit tehä itelles perseen viidessä sekunnissa. Sun ei tarvi edes osata käyttää photoshoppia. Skinnyimmätki perseettömät narumuijat saa itelleen perseen kun ottaa peiliselfien niin et on hyvässä lonkkalevossa pylly pystyssä. Fitnessurheilijoiden kisakunto olisi jopa vaarallinen pidemmällä tähtäimellä. Sellainen rasvaleveli ei vaan ole normaali. Ja silti niin moni tavoittelee joka päiväiseksi kunnokseen sitä kisakuntoa. Ei ihme, että kehonkuva vähän vääristyy.

Muihin  vertaaminen ei muutenkaan ole kovin kauaskantoista, koska kun on kyse vartalosta, et voi koskaan olla ihan täysin samanlainen kun muut. Kannattaa pyrkiä voittamaan itsensä ja asettaa järkeviä tavoitteita, jotka on mahdollista saavuttaa. Mä saan ainakin eniten motia siitä, kun katon vanhoja kuvia itestäni ja vanhoja punttituloksia. Siinä huomaa sen oman kehityksen. Toki muidenkin tulokset motivoi, en voi sitä kiistää (ja toivon että itsekin motivoisin jotain), mutta silti se oma kehitys on kaiken A ja O.  Mä koitan koko ajan tsempata itteeni terveempään suhtautumiseen omaa kroppaani kohtaan, ja toivon että muutkin mun kaltaiset tytöt (ja pojat) tekis niin. Elämä on liian lyhyt murehtimiseen. :)

-Veera

PUNERYHMÄT

Ihan sama millä salilla käy, siellä on aina havaittavissa tietynlaisia ihmisryhmittymiä. Hyvin rankalla ja osittain huonolla huumorilla höystettynä kuvailen nyt muutamaa ryhmittymää.

CARDIO QUEENS

Cardio queensit on (yleensä) muijia, jotka tulee salille vain ja ainoastaan juoksemaan juoksumatolla tai repimään crosstrainerissa samalla lehteä lukien tai hyvää tv-sarjaa puhelimelta seuraten. Oikean kuntosalin puolelle ei uskaltauduta ikinä mutta silti voi sanoa omistavansa salikortin. Cardio queensit omaavat timanttisen aerobisen kunnon mutta lihaksia saa etsiä suurennuslasilla. 

PAKKOMIELTEISET PENKKIÄIJÄT

Pakkomielteiset penkkiäijät tekevät päivästä toiseen penkkiä ja haukkaa, koska ne on ne tärkeimmät lihakset, mitä mies voi omistaa. Ryhti on kyyry kun rintalihakset kiristää ja jalat kuin kukkakepit. Pakkomielteinen penkkiäijä on aina innolla kertomassa uusimpia penkkiennätyksiään ja jännittämässä hauislihaksiaan, mutta kyykkytuloksia kysyessä jäbä menee hiljaseks.

SALIKARHUT

Salikarhulle on tärkeää olla ISO ja äänekäs. Ääntä pitää päästää ISOSTI ja painoja heitellä, että varmasti jengi huomaa, kuinka VOIMAKAS ja ISO salikarhu on. Salikarhu saattaa myös käyttää vähän liian isoja painoja ja heittää tekniikaan roskakoriin, mutta se ei haittaa koska salikarhun pitää näyttää, että kyllä meinaan nousee ja paljon!

SALIBIMBOT

Salibimbot on muijia, jotka laittautuu viimesen päälle ja miettii punttivaatteensa viimeistä piirtoa myötä mätsäämään toisiinsa. Värikäs ja kireä on hyvä yhdistelmä. Salibimbot liikuu salilla pylly vähän heiluen ja snadisti ylimielisen näköisesti, koska salibimbo on mielestään kuumaa kamaa muutenkin kuin konkreettisesti. Salibimbot tykkää kattella itteään peilistä treenatessaan ja tykkää myös jos muut katsovat heitä. Plussaa on vähän seksikkään kärsivät ilmeet ja ynähdykset treenatessa.

PUNTTIPARIT

Punttiparit on pariskuntia, jotka käy yhdessä treenaamassa ja söpöstelevät ja suukottelevat aina ehtiessään. Punttipariskunnan personal trainer on ehdottomasti mies, vaikka se mies neuvoisi ihan päin helvettiä, koska puntilla käyminenhän on lähtökohtaisesti miehen duunia. Yhdessä treenaaminen voi olla kivaa yhdessä tekemistä mutta punttiparille voi tulla  myös kinaa jos toinen osapuoli on liian pt ja jankuttaa vieressä "jaksaa jaksaa pumppaa pumppaa"! Kun ei sitä vittu välttämättä jaksa, niinkuin Sami Hedberg asian sanoisi. 

PUNTTISOMETTAJAT

Punttisomettajat ovat ihmisiä, jotka ovat jo muutenkin addiktoituneita puhelimiinsa ja sali ei poikkea muista paikoista puhelimen käytön kannalta. Punttisomettajat snäppää crosstrainerissa ja juoksumatolla, näprää puhelintaan kolmasosan treenin ajasta ja varaavat treenin loppuun ainakin 20 minuuttia aikaa saliselfieiden ottamista varten. Punttisomettajat muistavat aina muistuttaa Instagram- ja Snapchat-seuraajiaan sekä Facebook-kavereitaan siitä, että käyvät puntilla. Koska mitä järkeä on käydä puntil jos muut ei tiedä siitä!?

HÖPÖTTÄJÄT

Höpöttäjät on ihmisiä jotka käy kaverin kanssa puntilla ja suurin osa ajasta menee sen kaverin kanssa paskan jauhamiseen. Höpöttäjät varaavat laitteita istuskeluun ja kaverin kanssa höpöttelyyn ja 3/4 osaa ajasta menee kaikkeen muuhun, kun treenaamiseen. Välillä höpöttäjä tekee sarjan hauiskääntöjä ja istahtaa taas höpöttelemään. 

"EN TIEDÄ MITÄ TEEN, JOTEN TEEN KAIKKEA (TAI EN MITÄÄN)" -IHMISET

Tää ryhmä pitää sisällään yleensä saliharrastuksen juuri aloittaneet ihmiset ja uuden vuoden lupaajat,  jotka ei oo vielä ihan varmoja, että miten kannattaisi treenata. Yleensä tän ryhmän ihmiset tekee sisäreisilaitetta, ylätaljaa, ojentajapunnerruksia taljassa, rintarutistuslaitetta, etureisilaitetta, vatsoja, kyykkyä, jalkaprässiä, hauiskääntöjä ja vipunostoja; kaikkia samaan treeniin. Minimaalisia painoja ja jotain 25 toiston sarjoja. Tai sitten ne pyörii ympäriinsä, istuskelee jossain ja lukee lehteä siinä sisäreisilaitteessa (tämmösen tilanteen oon omin silmin todistanu). 

Ootteko teki huomannu nää ryhmät tai tuleeko teille mielee vielä lisää tämmösiä punttiryhmiä, joita en oo tajunnu ite? :D 

Tätä bimboa punttisomettajaa voi muuten seurata IG:s nimimerkillä veerajjulia ja Snapchatissa nimellä vertse. Oon tosi aktiivinen noiden kanssa, joten jos blogin ulkopuolinen laiffi kinee nii kantsii tulla seurailee! 

-Veera

PS. Pliis älkää pahottako mieltänne, vaikka ette tajuaiskaa mun läpyskää. ;)