Mulla alko tällä viikolla taas koulu ja vaikka ajan riittäminen vähän stressaa, niin on mukavaa taas opiskella pitkästä aikaa. Mulla on nyt ihan jäätävä motivaatio oikeesti oppia toi kieli kunnolla ja yritän oikeesti panostaa sen oppimiseen. Jään muuten siis osariksi töihin Maskuun ja mulla onkin jo huomenna vuoro, joten en ihan hirveen kauaa ehtinyt sieltäkään pois olla. :D Mulla on aika tiukka lukkari nyt syksyksi, jonka lisäksi tosiaan duuni, reenihommat ja sambajutut, joten kiirettä pitää. Täytyy vaan käyttää jokainen tunti hyödyksi, jota oon tässä jo harjoitellut kovasti. Tänäänkin esimerkiksi luin venäjää samalla kun selkätreenin päätteksi polttelin rasvoja crosstrainerissa. :D Hypärit tulee käytettyä koulujuttuihin ja töissäkin varmaan kerkeen jotain opiskelujuttuja hoitaan, jos on hiljaista.
Mä olin tossa melkein pari viikkoa kipeenä: ensin vatsataudissa ja heti perään iski flunssa. Olin siis kerrankin fiksu ja olin sen pari viikkoa pois salilta ja lenkkipoluilta, ja taudit menivätkin todella nopeasti ohi. Noi pari viikkoo ilman liikuntaa oli mulle henkisesti todella rankkoja. Kun on tottunu liikkumaan kuutena päivänä viikossa niin paikallaan makaaminen oli ensinnäkin todella tylsää ja tottakai oli vähän huono omatunto ja pelko siitä, että kaikki tulokset vaan katoaa. :D Vaikka eihän ne herranjumala tossa ajassa, varsinkin kun söin hyvin. Ehkä vähän liiankin hyvin. xD
Kaikista vaikeinta mulle ehkä kuitenkin oli se, että olin todella maassa tuon pari viikkoa. Oon varmaan vaan tosi riippuvainen niistä endorfiineista, joita liikunnasta saan, kun ilman niitä menin ihan rikki. Mun loppukesä on ollu mulle aika vaikee henkilökohtaisista syistä ja oon muutenkin ollut vähän allapäin, ja toi tauko ei tehny todellakaan hyvää. Löysin itteni itkemästä bussista katsoen ikkunaa pitkin valuvia sadepisaroita ilman mitään sen kummempaa syytä. Itkin itteni uneen, kuuntelin Spotifysta listoja "Rakkaus on murhaa", "Itketysbiisit", "Heartbroken" ja muita yhtä hyvii itkemislistoja. :D Työkaveritkin alko olee vähä väsyneitä mun masennukseen. :D
Kun paranin, aloitin treenit varovasti pitkällä kävelyllä hyvässä seurassa ja yhtäkkiä mun olikin taas helppo hengittää. Ei enää itkettäny ja tuntu muutenki hirveen hyvältä. Loppuviikosta menin vähän heilutteleen puntille kevyillä painoilla vähän semmosta herättelevää treeniä. Torstaina yläkroppa ja perjantaina jalat. Noiden treenien jälkeen mulle tuli ihan sairaan outo mielihyvän tunne. Olo oli semmone älyttömän euforinen, päässä ihan humisi ja tuntu vähän ku ois jotain huumetta saanu. :D Kai se puntti on mulle vähän niinkun huume. Kun saa oikeen annoksen kaikki on hyvin ja olo on kokonainen, mutta jos ykskin annos jää väliin, pakka menee ihan sekasin. :D
Muutenkin liikunta on mulle semmonen stressinlievityskeino, että parempaa en keksi. Puntilla suljen kaiken muun ulkopuolelle ja keskityn vaan reeniin. Lenkillä ja töihin pyöräillessä kerään ajatuksia kokoon ja nautin raittiista ilmasta. Kävelyllä saatan soittaa äitille ja puhua asioita halki. Toi kaikki auttaa mua stressin kanssa ja yksinkertaisesti parantaa mielialaa ihan törkeenä.
Kello onkin jo sen verran, että täytyy ottaa pikaiset venyttelyt ja mennä unten maille, sillä huomenna onkin aikainen aamu, kun koulu alkaa jo puoli ysiltä! xD Ennen sitä aattelin käydä kävelyllä, joten täytyy herätä jo semiajoissa. Koulun jälkeen meen näyttään Tepalle Atalpan puntin ja teen olkapää-ojentatreenin. Sitten pitääkin jo pyöräillä duuniin! Kiire päivä tulossa, mutta sitähän tää elämä on. ;)
-Veera