RASVANPOLTON A&O OSA 2: UNI

Ai että oli kuulkaa ihanaa viikon tauon jälkeen päästä tänään salille! Ja vieläpä pyllypäivä! <3333 (Muistatteko kun yläasteella toi <3 oli in xD). Ihmettelin miten kulki niin pirun hyvin treeni ja painotki nousi toissaviikkoisesta ilman mitään ongelmia vaikka on ollu viime viikolla kuumeessa. Yleensä oon tauon jälkeen niin heikko. :D Mitään oireita mulla ei ny muutamaan päivää oo ollu niin uskalsin ottaa kunnon setit, kun takana on sunnuntain lenkit ja eilisen tanssitreenit, ja mitään ongelmia jaksamisen kanssa ei oo tullu. 

Nyt en kuitenkaan sen enempää ala kertomaan kuulumisia, niistä myöhemmin lisää. Tän päivän aiheena on RASVANPOLTON A&O -sarjan toinen postaus, joka koskee unen merkitystä rasvanpoltolle. Tää kohta on mulle ehdottomasti vaikein. Jotenkin vuorokaudessa ei tunnu vaan olevan tarpeeksi tunteja. Pyrin kuitenkin aina saamaan ihan vähintää seitsemän ja puolen tunnin yöunet ja tavoitteena olisi saada unimäärä kahdeksaan ja puoleen tuntiin. Oon huomannu, että oma tarve on aikalailla ton kahdeksan ja yhdeksän tunnin välissä, sillä jos nukun yhtään yli yhdeksän, oon ihan koomassa koko päivän. :D Toisaalta, jos nukun vähemmän kun seitsemän ja puoli, saatan aamulla olla ihan pirteä ja iltapäivällä nukahtaa pystyyn. Aika tarkkaan sen oman tarpeen huomaa itse. Mun ongelma ei ole niinkään se unen määrä, vaan sen laatu. Nukun usein erittäin levottomasti ja nään ihan hulluna unia. Lähinnä sellaisia, joissa juoksen pakoon kaikenmaailman raiskaajia ja murhaajia,  joten aamulla on vähän väsyny olo välillä. :D

No miksi se uni sitten olisi niin tärkeää? Uni ei ehkä suoranaisesti niinkään polta rasvaa, mutta vaikuttaa silti painoon ja rasvan kerääntymiseen. Tutkimuksissa on selvinnyt, että vähän nukkuvat ovat nälkäisempiä, kuin paljon nukkuvat. Usein parin tunnin lisääntynyt fyysinen aktiiviisuus ei kata lisääntyneestä ruokahalusta ja sen aiheuttamasta syömisestä kerääntyviä kaloreita. Eli kaloreita jää yli ja ne varastoituvat kehoon. 

Syynä ruokahalun kasvamiseen on hormonitasapainon häiriintyminen unen puutteen vuoksi. Univaje lisää ruokahalua kiihdyttävän greliinin määrää ja vähentää ruokahalua vaimentavaa leptiiniä. Näiden yhteisvaikutuksesta nälkä kasvaa. Myös insuliinin määrä kasvaa univajeen seurauksena ja koska insuliini työntää rasvaa  rasvasoluihin, rasva varastoituu tehokkaammin kehoon. Uni on myös tärkeää palautumisen ja näin myös kehityksen kannalta. 

Loppuun vinkkejä hyvään uneen:

1) Vältä elektronisia laitteita vähintään tunnin ajan ennen nukkumaanmenoa (mahdoton tehtävä :D)

2) Pidä makuuhuone viileänä ja hämäränä

3) Panosta tyynyyn ja peittoon sekä sänkyyn

4) Säännöllinen liikunta auttaa nukahtamaan mutta vältä rankkaa liikuntaa myöhään illalla, sillä se nostaa vireystasoa

5) Vältä kofeiinia kuuden tunnin ajan ennen nukkumaanmenoa

6) Säännöllinen vuorokausirytmi!

7) Viihtyisä ympäristö auttaa nukahtamaan :)

8) Älä laita sille ihastukselle viestiä just ennen nukkumaanmenoa, koska mietit loppuyön mitä se vastaa (kokemusta on) vaan tee jotain rauhoittavaa, kuten lue hyvää kirjaa tai kuuntele rauhoittavaa musaa (Tessan vinkki: klassinen musa on superia illalla)

HYVIÄ UNIA!

-Veera

EI KASVA TISSIT, VAIK KULKIS REENIT

Puhun tänään lähes jokaisen fitmuijan ikuisuusongelmasta: peppu kasvaa, tissit ei. Päinvastoin, ne vaan pienenee. Ellei käy shoppailemassa Tallinnassa. Mitä tehdä ongelmalle? Antaa olla ja tyytyä kohtaloon, vai tehdä asialle jotain?

Sain idean postaukseen, kun eilen yks jäbä tuli puhuu mulle IG:ssä ja monen mutkan kautta tuli sitten puheeks, että mulla on vähän päärynävartalo, kun mulla on iso perse mutta pienet tissit, vaikka muuten ylävartalossa onkin massaa. Se sitten sano että on luullu että mulla on isot tissit. :D Whaat, en tiedä mistä on saanu tällaisen käsityksen mun appelsiineista. Kun katottiin Tessan kaa mun IG kuvia läpi, niin tultiin tulokseen, että eipä niissä ainakaan appelsiinit meloneiks oo muuttunu. Sanoin sille jäbäl sitten, että ei oo, kuten ei monella muullakaan  muijalla, jotka käy paljon salilla ja koittaa pitää rasvaprosenttia suht alhaalla. Ellei käy Tallinnassa. Ite tyydyn kohtalooni ja käytän pushupeja. Tää jäbä sit oli sitä mieltä, että pushupit on huijausta ja että mitäs esim sitten kun lähtee jonkun jäbän kanssa vaikka baarista ja ilmeneekin, että niitä tissejä ei ole. Sanoin siihen sitten, että onneks oon aina saman jätkän kanssa ja sekin sattuu olemaan enemmän pyllymiehiä, että eipä ole mun kohdalla ongelma. :D (Ps. IG dude, jos tunnistat itsesi tästä, en oo vihanen, sun mielipide oli vaan hauska ja ajatuksia herättävä :D)

Mitäs tosiaan sitten, kun sulle ei oo niitä tissejä siunaantunu ja ne vähätkin katoo muun rasvan mukana? Useimmilla ne tissit tosiaan kuitenkin katoo, jos muutenkin pienentää rasvaprosenttia, kun haluaa lihaksia erottuviin. Sille ei oikein mahda mitään, kun siihen ei voi oikein vaikuttaa, että mistä se rasva palaa. (Onnekas sinä, jolla tissit pysyy!) Pitääkö sitten todellakin tyytyä kohtaloon ja kasvatella rauhassa päärynävartaloo, jos ei pushupejakaan saa enää käyttää, kun ne on kauheeta huijausta?

Tosi monella fitnesstähdellä, sambatanssijalla (Brasseissa) ja julkkiksella on nykyään silarit. Esimerkiks just naisfitnesskilpailijoilla tajuan silarit tosi hyvin, kuitenkin rinnat tekee naisen (note the sarcasm, ainakin varmasti osan tuomareiden mielestä) ja kun siellä lavalla biksuis poseerataan niin ymmärrän, ettei haluta mitään AAA-kupin tissejä esitellä. Mun mielipide silareista on se, että jos mulla olis rahaa, eikä niihin liittyis terveysriskejä, niin kävisin heti hankkimassa! Olishan se ny helmee, jos olis kunnon utareet mullakin! Mutta kun ne maksaa aika hitosti, vaikka kävis tuolla etelänaapurissa, enkä ihan välttämättä haluais mitää suurempia komplikaatioita sen takia, että tissit on pumpattu täyteen muovia. Jos sulle tulee parempi olo itestä, rahaa löytyy ja riskit on punnittu, nii mun mielestä ihan hyväksyttävää. Onhan se joo feikkiä, mutta kyllä niistä nyt myös näkee, ettei iha aidoista boobseista ole kyse. Varsinkin jos rasvaprosentti on joku 10. Että saa olla vähän tyhmä jos luulee, että täydellinen tiimalasivartalo olis jokaisen kohdalla taivaanlahja.

Mitä tulee pushuprintsikoihin, niin en nää niissäkään mitään väärää. Ite voin rehellisesti sanoa, että tulee käytettyä ihan kunnon toppauksia ja pushupei ihan vaan sen takia, että mulle tulee niin parempi olo. Kun pyllyä voi kasvattaa, mutta niitä tissejä ei. Eikä sille yksinkertaisesti voi mitään. Oon rintalihasten voimistuessa toki saanu niitä vähän enemmän "ryhtiin" ja e-pillerit on ihan vähän niitä suurentanu, mutta siihen se jääkin. Pienet ne vieläkin on. Mitä tulee siihen, että pushupit on huijausta niin mitäs on sitten hiusten pidennykset, ripsien pidennykset, meikki, geelikynnet, hiusvärit jne jne. Huijausta. Jos jollekin jätkälle mun pushupit on ongelma niin saa viettää iltansa itsensä kanssa. :D Kuten tossa alussa sanoinkin jo, niin onneks ei tarvi asiasta ressata ainakaan tällä hetkellä. xD

Toisaalta en kyllä valita, kun kattoo ton F-kuppisen kämppiksen struglaamista. :D Siis Tessalla on aivan jäätävät bosat, en käsitä. Sen tissit on oikeesti varmaan yhtä isot ku mun pylly. Ollaanki heitetty jossai baarissa välillä läppää jätkil, et tästä saa hyvän combon ku mul on perse ja Tepal tissit. :D Mutta se sitten kärsii kivuista ja lenkillä ja reeneissä joutuu pitää kaksia urheiluliivejä päällekkäin ja tyylii teippaa sen tissit, ettei ne pompi ihan minne sattuu. Että en mä semmostakaan haluais. Silarithan pysyy paikallaan. ;) Eivaa, mutta mulla ei onneks oo urheillessa mitään ongelmaa tai kipuja niin oon kyllä siitä tosi onnellinen.  

Toki en nyt todellakaa tarkoita, että pienissä tisseissä olisi sinänsä jotain vikaa noin yleisesti ottaen. Tai siis en tosiaa missää ikinä tsekkaa, että jopas on muijalla ny kiivin kokoset tisut, huhhuh. :DD En todellakaan. Mulle itelle asia on ongelma oman kropan kanssa, koska oon sen verran kuitenkin epävarma itsestäni ja kriittinen ulkonäköäni kohtaan, etten oo tyytyväinen omiin rintoihini. On toki hienoa, jos hyväksyy oman kroppansa sellaisena kun se on ja on tyytyväinen itseensä iha naturel ilman täytteitä ja silikonia! Ite en tollaseen vaan kykene. :/

Onko täällä muita, joilla on sama ongelma kun mulla? Tai päinvastoin? Kertokaa omia kokemuksia ja mielipiteitänne asiasta! :)

-Veera

FLUNSSASSA PUNTILLE? ÄLÄ OLE TYHMÄ

Hellurei taas! Mä oon koko eilisen ja tän päivän maannu sängyssä, sillä oon taas kipee. Siis en ollu lapsena tyyliin ikinä kipee, mutta viime vuoden aikana sairastin seitsemän flunssaa. Flunssat oli aina semmosia et kurkku kipee, sen jälkeen nuha, sitten yskä. Nyt oon kuitenkin kuumeessa, joka on todella harvinaista. Mä en todellakaan tiedä mitä mun vastustuskyvylle on tapahtunu. :D Sitä ei niinkun ole. Vaikka nukun, syön terveellisesti, syön vitamiineja ja liikun paljon niin silti ihan jatkuvasti. Alkaa niinkun ihan pikkuhiljaa menee hermo tähän touhuun. :D

Eilen siis heräsin 38,7 asteen kuumeessa kurkku aivan tulessa. Kattelin jo eilen, että on varmaan angiinaa, kun ei oo muita oireita, kun korkee kuume ja kurkku turvoksissa ja täynnä valkosia peitteitä. Sain sitten tälle päivälle ajan hoitajalle ja labraan ja huomenna selviää, että onko bakteeritartunta eli saako antibiooteilla hoitoon. Toivotaan, että olisin nopeasti kunnossa, sillä mulla on nyt kulkenu reeni tosi hyvin ja dieettikin päällä niin on kovin ikävää vaan maata sängyssä monta päivää. Tai kyllähän tää on ihan treenistä käyny, kun oon kahden päivän aikana hikoillu varmaan enemmän kun normaalisti viikon aikana. :DD Lisäks mun pikkuveli tanssii huomenna vanhat Orivedellä ja haluaisin kovasti nähdä ne. :( No tänään ei onneks oo enää ollu kuumeinen olo, että ehkä se tästä helpottaa. :)

Näin terveeltä näytin vielä tiistaina aamupäivällä, nopeasti se muuttuu. :D (Tsekkaa vika kuva) 

Sain tästä sitten hyvän postausaiheen, nimittäin sairaus&treeni. Oon ite aikasemmin ollu tän asian kanssa ihan sairaan tyhmä. Aina jos on ollu vähän flunssaa niin reeneihin on silti menty ja puntiltaki oltu ihan liian vähän aikaa pois, ja sitten se tauti vaan pitkittyy. Jos makais sen muutaman päivän ihan rauhassa, niin se tauti olis nopeemmin pois ja täydet tehot reeneissä. Mutta ei, kun ei se pääkoppa kestä. Varmaan kaikki liikuntanarkomaanit tunnistaa tän tunteen. :D

No lähiaikoina oon viisastunu onneks tän asian suhteen, ja pienessäkään kurkkukivussa en lähde salille tai reeneihin ja uskallan olla jopa koulustakin pois. Oon ennen ollu niin tunnollinen, että yks menetetty koulupäiväkin on tuntunu katastrofilta. :D Nytkin mulle siis tuli kurkku vähän kipeeks jo tiistaina, ja vaikka muuten ei ollu mitenkään kipee olo, niin jätin puntin suosiolla väliin, vaikka pahalta tuntu. Itseasiassa kaikista pahimmat riskit tulee justiinsa siinä, kun sairauden alkuvaiheessa menee rasittamaan itseään. On siis oikeasti todella tärkeää tunnistaa oireet heti ja tajuta levätä.

Flunssaisena treenaaminen altistaa erittäin vaaralliselle, jopa kuolemaan johtavalle sydänlihastulehdukselle, joka voi olla joskus myös oireeton (ainakin sydämeen liittyvistä oireista). Erityisesti kurkkukipu altistaa sille. Muutenkaan keho ei pysty samaan aikaan kohdistamaan energiaansa treeneistä palautumiseen ja taudin blokkaamiseen, eli kumpikin kärsii. Parin päivän tauko voi vaan pidentyä kuukausien mittaiseksi. Kipeänä tulisi myös syödä ja juoda hyvin. Voi tuntua ikävältä syödä paljon, kun vaan makaa, mutta se edistää parantumista. Kipeänä aineenvaihdunta kuluttaakin enemmän, kuin terveenä. Juominen on todella tärkeää, sillä keho tarvitsee sairaana todella paljon nestettä. Sairaana kannattaa syödä myös paljon C-vitamiinia ja sinkkiä.

Mitäs sitten, kun on vihdoin parantunut taudista? Itse pitäisin ehkä vielä ensimmäisen oireettoman päivän varmuuden vuoksi treenivapaana, mutta toisena oireettomana päivänä voi alkaa harjoittamaan kevyttä liikuntaa. Raskasta liikuntaa tulisi välttää vielä ainakin niin monta päivää, kuin on esimerkiksi kuumeillut. Henkisesti todella raskasta, mutta vielä raskaampaa sairastaa sama homma uudestaan. :D Vaikka tuntuu tosi pahalta, niin ei ne lihakset vielä viikossa minnekään katoa! Sitä paitsi kolme-neljä flunssaa vuodessa varsinkin paljon liikkuville on vielä ihan normaalia, eikä siltä oikein voi välttyä, jos ei omaa jotain supervastustuskykyä.

Mä tänään Tessan salakuvaamana :DDDDD

Eli rauhassa lepoa. ruokaa ja paljon nesteitä, niin pian oot taas yhtä aktiivinen, kun aina ennenkin!

-Veera

LIHAKSET NÄKYVIIN RUSKETUKSELLA

Huhhuh mikä postaustahti näin alkuun! Niin hirveesti ideoita, että jos kirjotan vaan kerran viikossa niin mulla olis aiheet loppuvuodeks. Suotakoon siis alkuinnostus. ;)

Mä en oo ikinä hirveesti tehny mitään kosmetiikka/tuotepostauksia, kun mulle ei oo tullu vastaan semmosia wau-tuotteita, ja jotenkin tuntu varsinkin loppuajasta, ettei sellaset tonne vanhan blogin puolelle olis ees sopinu. Mut nyt aattelin kertoo teille siitä, millasilla tuotteilla saan ihoon vähän väriä.

Mä oon ihminen joka ei rusketu. Ei niinkun millään. Mun ihosta varmaan puuttuu joku ruskettumisgeeni, koska mä en myöskään pala, vaikka makaisin koko kesän auringossa. Just yks päivä kattelin ku Tessa (kämppis) hillu täällä pylly paljaana (välihuomautus et hengailaan aika paljo tyylii alasti tai puolialasti, joka voi vaikuttaa vähä lesbolta, mut ollaa vaa tosi hyviä kavereita xD) ja sillä on vieläkin rajat viime kesältä. Vieläkin! Siis oon niin kateellinen, ite kun oon ihan vitivalkonen. 

Meillä kalkkilaivojen kapteeneilla onkin sitten käytännössä kaks vaihtoehtoa, jos halutaan vähän väriä ihoon: solkku tai itseruskettava eli IR. Ite oon valinnu IR:n, koska sille on varmaan ihan hyvä syy, että solarium kiellettiin muutama vuosi sitten alle 18-vuotiailta. En ihan välttämättä halua mitään syöpää jos siltä voi välttyä. Ok saa sen auringostakin, mutta sitä näkyy aika vähän täällä rakkaassa kotimaassamme. Tää mun valitsema vaihtoehto vaan aiheuttaa sen, että mun kaikki valkoset alusvaatteet ja pyyhkeet on aivan oransseja. :'D

Itseruskettavien ongelma on se, että ne on helposti sävyltään tosi oransseja tai ne on vaikea levittää, lähtee epätasaisesti iholta jne jne. Nyt oon löytäny pari tosi hyvää tuotetta, joihin oon itse todella tyytyväinen. Käytän itseruskettavaa, sekä päivettävää vartalovoidetta samanaikaisesti saadakseni mahdollisimman hyvän, tasaisen ja luonnollisen lopputuloksen.

Itseruskettavien puolelta löysin justiinsa Lumenen vaahtoitseruskettavan. Satuin törmäämään siihen Tokmannilla ja purkki makso vaan kolme euroa! Tosin toihan on tosi pieni pullo ja ei riitä pitkäksi aikaa, joten kalliiksi varmasti tulisi jos pelkästään käyttäisi. Riittoisuuden kuitenkin korvaa se, että tuotetta on tosi helppo levittää ja se imeytyy nopeasti. Väri on myös tosi hyvä, ei liian oranssi mun makuun. Tosta ei ees jää ihan älyttömän voimakkaana se itseruskettavan haju.

Itseruskettavan lisäksi käytän Doven päivettävää vartalovoidetta tummemmassa sävyssä. Doven rasva taitaa maksaa siellä Tokmannilla semmosen 4,90e, eli ei mikään ihan super super kallis. Se on sinänsä helppo tuote, että levittäminen on helppoa, kun kyseessä on rasva, mutta toisaalta se kuivuu aika hitaasti. Sävyltään tämäkin on hyvä, ja voi riittää jo pelkältään värin tuojaksi, jos ei halua ihan hirveen tumma olla. Dovesta jää kyllä tosi pitkäksi aikaa se haju iholle, mutta oon jo hyväksyny asian ja elän sen kanssa. :D

Kun nää kaks yhdistää ja lisää tavallisen kosteusvoiteen sekä välillä kuorinnan, niin sävystä tulee tasainen ja se myös kuluu tasaisesti pois. Ite käytän itseruskettavaa/päivettävää voidetta pari-kolme kertaa viikossa aina vuorotellen ja muina päivinä laitan tavallista rasvaa. Kuoriminen kannattaa aina välillä, että väri imeytyy hyvin ja tasaisesti, ihokin voi paremmin. :)

Rusketuksessa on se hyvä puoli, että lihakset näkyy ihan törkeen paljon paremmin, kun valkosessa ihossa näkyis! Tottakai, sen takia kaikissa kisoissakin kilpailijat on rusketettu ihan överiksi. Kivempi salillaki kattoo itteensä peilistä, kun yhdessä yössä on syntyny iha uusia lihaksia. xD 

Tässä tosiaan pari omaa vinkkiä. :) Heittäkää kommenttiboksiin omia suokkareitanne, jos semmosia löytyy! Ainiin ja jos on hyviä vinkkejä selälle levittämiseen niin otan vastaan! Se on iha sika vaikeeta ja siks laitan yleensä Tessan levittää. :D Se on hyvä vaihtoehto kyl sillai et saa minihieronnan samalla. ;)

-Veera

BIMBO PUNTILLA - KUN KAIKEN PITÄÄ OLLA PINKKIÄ

Miettikää kun olisitte kaikessa rauhassa bodailemassa vakkarisalillanne ja sisään astuis lyhyehkö blondi muija pinkeissä Niken treenitossuissaan, pinkki lippis päässä, jonka alta tulvii kiharrettu pitkä tukka, jalassa pinkkikuvioiset polvisukat ja kireimmät trikoot mitä kaupasta löytyy, yläosana vain urheiluliivit ja naamassa viimesen päälle huoliteltu meikki. Musta-pinkein salihanskoin suojatut pitkäkyntiset (kynnet mahdollisesti pinkillä lakalla lakatut) kädet pitelevät toisessa vaaleanpunaista BKR:n sydänkuvioista pulloa ja pinkkireunaista vihkoa ja toisessa korallin väristä puhelinta ja keltaisia vetoremmejä (koska pinkkejä ei ollu). Korvissa sillä on pinkit timanttikuulokkeet. Kuvasin itseni. Siis jos meen koulun jälkeen tai koulupäivän aikana. Obviously mäkää en oo niin bimbo et kihartaisin tukan punttia varten. 

Oon aina miettiny, et minkä takia varsinkin kaikki muijat kattoo mua vähän vihasesti  tai oudosti puntilla, mutta kun aloin miettimään miltä näytän niin ymmärrän yskän. :D Voin myöntää, että saatan näyttää vähän bimbolta puntilla, vaikken nyt sillai tietosesti yritä ittestäni sellasta tehdä. Mulle on henkilökohtaisesti aivan sama, miten ihmiset pukeutuu salille, saa vaikka laittaa semmosen XXL kokosen telttaT-paidan, vetää 80-luvun kolme raitaa kainaloihin tai mies voi pukeutua vaikka kokotrikooseen (ok se saattaa vähän naurattaa sisäisesti, koska joka ikinen kurvi näkyy, mutta on se silti ok :D) kunhan nyt ei ihan täysin alasti tuu kyykkäilee. Ku siinä tulee tiettekö hygieniaongelma. Ite en koskaan voisi kuvitella pukeutuvani salille vähän sinne päin tai löysiin kaapuihin, mutta jos joku haluaa nii siitä vaa! Ei oo multa pois. Ite tykkään laittaa kivat treenivaatteet ja panostaa ulkonäköön myös salilla, koska käyn siellä kuitenki joka päivä. Sitä paitsi sieltähän voi löytyä joku kiva salikarhu ja täytyyhän sitten laittaa parastaan! Ei vaa läppä, ei oo ny Atalpan salikarhut hakusessa xD. (Joskus kattelin yhtä, sil oli hyvät selkälihakset ja ihana tukka ja siniset silmät. Mut se oli töykee ku kysyin siltä, et tarviiko se taljan toista puolta. Siinä meni se rakkaus.) 

Joo mut tosiaa en mä ny ala mitää hienoo meikkii tekee jos heti aamusta meen, mutta kyl mä ripsaria ja kulmakynää laitan, koska en lähde mihinkään ilman niitä. Bimbo kun olen. Mun mielestä on vähän hassua, että ihmiset helposti arvostelee sitä, että joku vaikka meikkaa salille. Tai siis ihan niinku se olis joltain pois, että toisella on vähän ripsaria naamassa. En mäkään mitään meikkiä ala korjaa enne ku meen pumppailee, koska hikoon naamani pois, mutta jos joku tekee niin, niin siitä vaan. :D Mulle ainakin tulee parempi mieli, kun katon itteeni peilistä ku on ees vähän jotain tehny itelleen.  Ei salilla ny oo pakko olla ruma. :D

Mä oon ehkä ottanu turhan paljon mallia ulkomaalaisista fitnesstähdistä, kuten Michelle Lewinistä, jotka treenailee salilla pelkissä urheiluliiveissä ja tukka auki ja kuvittelen näyttäväni yhtä hyvältä jos teen samoin. Harmi vaa et mul ei oo H-kupin tissejä ja kilometrin päähän näkyviä vatsapaloja. No joo en niin paljo oo ottanu mallia, että mulla olis hiukset auki salilla, koska se on hirmu epäkäytännöllistä mutta kyl mä välillä pelkillä urheiluliiveillä oon. Tosin vaan jos mulla on kokopitkät korkeevyötäröiset housut. (seli seli) Niinku tossa mun bannerissa! Toisin kun muut fitmuiget, jotka reenaa hupparit päällä, mua ahdistaa vaatteet. Hikoon muutenki iha tarpeeks ja täytyyhän jostain sitä ihoa esitellä! Noniin läppä taas. Lähinnä rinnastan kuitenkin urheiluliivit crop topiin, enkä nää siinä kauheesti eroo. Vähemmän mulla noin näkyy ihoo, kun et olis shortsit ja toppi. 

No kaikille se ei ilmeisesti oo ok, että esittelen mun olemattomia vatsalihaksia puntilla. Pakko kertoo hauska tarina. Kerran mun kaveri (joka ei käy yliopistoa) laitto viestiä: "Meidän joukkueen Whap -ryhmä on iha kauhee juoruryhmä. Me aina kerrotaan siellä, jos ollaa nähty et joku muija meikkaa tai laittaa hajuvettä ennen ku menee salille. Luulen et olit tänää meidän juorun aihe. Ku mun yks joukkuelainen laitto viestiä et 'Ei vitsi näin tänään salilla muijan pelkissä urheilurintsikoissa :'D'. Toinen joukkuelainen vastas 'Olinko se mää :D' johon toinen vastas 'Ei ku semmone aika lyhyt blondi'. Kysyin siltä sitte et käykö se mahdollisesti Atalpalla ja sano et joo." Ei siinä, mä tosiaan olin ollu sinä päivänä Atalpalla pelkissä urheiluliiveissä. Mua vaa nauratti et miten voi käydä tommone sattuma ja miten jotain voi noin paljon kiinnostaa mun vaatteet. :D

Hauskaa on myös se, että mulla on aina lippis päässä kun oon puntilla. Siis aina. Jos ei oo nii on ihan tyhmä olo. Multa on kysytty monesti, et onko sillä joku tarkotus, mut en pysty vastaa siihen mitenkää. Turha keskiä mitää selityksiä, se vaa näyttää mun mielestä kivalta ja tulee semmona urheilullisen seksikäs olo. Don't know why. No kyl mä joskus sanon et pysyy hiukset pois tieltä, mut se ny on sivuseikka. 

Ja niin, värillä ei oo väliä, kunhan se on pinkki. :) Pinkki sheikkeri, pinkit salikengät, pinkit urheiluliivit, pinkit trikoot, treenikassi, lenkkarit, vesipullo, eväsrasiat. Mitä näitä nyt on. Jos se ei oo pinkki nii se on musta tai oranssi. Joskus kun hukkasin sheikkerin ja sanoin luokassa, että meen ostaa uuden, niin luokkakaveri kysy, et ostanko pinkin. Kämppis sano sille sitten et "Hei kato sen tavaroita, mitä luulet?" Pöydällä oli siis pinkki tietokone, kalenteri, vihko, vesipullo ja kuulokkeet. Mul on varmaa joku ongelma. 

Kyllä, saatan olla bimbo ja vähän materialisti- ja välineurheilija, mut kyl mä silti salilla otan homman tosissaan. Isoja painoja, vähän toistoja ja aina lisää painoo kun vaan pystyy. Vaihtoehtoisesti lyhyitä palautuksia ja paljon hikeä. Ei oo koiraa karvoihin katsominen. ;)

-Veera

RASVANPOLTON A&O OSA 1: YLEISTÄ RASVANPOLTOSTA

Suomi on lihavien ihmisten valtakunta. Meistä suomalaisista joka viides (miettikää!) on ylipainoinen. Näistä ylipainoisista jopa joka neljäs kertoo laihduttavansa. Tää on tää ainainen (yleensä naisten) probleema: kun pitäis saada se muutama kilo pois ja voi voi voi kun on niin läski. Harvemmalla laihduttaminen kuitenkaan tuntuu onnistuvan, kun koitetaan kulkea oikoreittejä ja ostaa vähän Nutrilettia kaupasta. Rasvanpoltto ei ole monimutkaista, mutta se vaatii oikeasti halua ja itsekuria, varsinkin jos on tottunut palkitsemaan itsensä aina suklaapatukalla, tai kiireessä ostaa mäkkisafkaa illalliseksi. Rasvanpoltto olisi silti ihan semi kannattavaa, ylipainosta voi koitua vakaviakin ongelmia, kuten sydän- ja verisuonisairauksia, ongelmia nivelissä, ravintoaineiden puutostiloja (olettaen, että ruokavalio on jollain tapaa myös yksipuoleinen ja puutteellinen) sekä diabetestä. Sitä paitsi terveen näköisessä kropassa on kivempi elää. :)

Rasvanpoltto ei ole kuitenkaan vain ylipainoisten ihmisten päänvaiva. Tällaiset normaalipainoiset urheilullisetkin ihmiset, joilla on hieman ylimääräistä rasvaa, kuten minä, saatamme haluta kroppaa kireämmän näköiseksi. Kysymys, joka siis kaivertaa monen vanhan ja nuoren, ylipainoisen ja normaalikokoisen mieltä: miten saada rasva tehokkaasti palamaan varsinkin niin, että lihakset säilyisivät?

Rasvapolton kolme punaista lankaa ovat ruokavalio, liikunta ja uni. Ei siis kovin monimutkaista, eihän? Tehokkaaseen rasvanpolttoon liittyy kuitenkin monia sivujuonteita ja lisäboosteja, joista kerron lisää myöhemmissä osioissa. Tässä postauksessa keskitytään rasvanpolton perusseikkoihin.

Rasvanpoltto ja laihduttaminen on käytännössä matematiikkaa: syö vähemmän, kuin kulutat. Ensin siis täytyy arvioida oma keskimääräinen kulutus. Netistä löytyy monia monia taulukoita, joista saa suuntaa omalle keskimääräiselle kulutukselle. Sitten kannattaa määrittää itselleen hyvä viikkotahti. Ylipainoiselle hyvä viikkotahti voi olla esimerkiksi 0,5-1kg per viikko, normaalipainoiselle riittää vähempikin, omista tavoitteista riippuen. 1kg rasvaa tarkoittaa noin 1000 kilokalorin päivittäistä energiavajetta. Eli jos kulutat 2500 kilokaloria päivässä, saat noin -0,5kg tuloksen viikossa vähentämällä kalorit 2000:een kilokaloriin. Kaloreita kuitenkin kannattaa tiputtaa vähitellen, jotta keho tottuu uuteen energiamäärään, eikä joudu säästöliekille, jolloin rasvanpoltto pysähtyy. Tottakai, jos ennen on syönyt 3200 kilokaloria päivässä ja vähentää yhtäkkiä 2000:een kilokaloriin, kroppa luulee, että joku vuosituhannen nälänhätä on alkanut ja kaikki energiavarastot pistetään kiinni. Ei siis näin. :D

Alussa varsinkin ylipainoisilla painonpudotus on nopeaa, sillä kehosta poistuu ensisijassa nesteet, jonka jälkeen vasta rasva alkaa palamaan. Yleensä alun jälkeen tahti alkaa hidastumaan, jolloin monelle saattaa tulla luovuttamisen halu. Älkää silti luovuttako, kärsivällisyydellä niitä tuloksia tulee! Normaalipainoisella taasen tuloksien näkemiseen saattaa mennä ainakin neljästä kuuteen viikkoon, eikä paino välttämättä laske ollenkaan, varsinkin jos käy tekemässä kunnon salitreenejä. Sen takia aina ei kannata tuijottaa sitä vaakaa, vaan katsoa peilistä, miltä näyttää!

Ongelmana rasvanpoltossa on se, että mistä niitä kaloreita sitten pitäisi tiputtaa. Yleisin harhaluulo on sellainen, että kun jättää rasvat pois ruokavaliosta, niin rasva lähtee kehosta. Tämä on ehdottoman väärin. Ihminen tarvitsee rasvoja ja jopa aika paljon päivässä, jotta aivot toimivat ja rasvanpoltto pysyy yllä. Rasvojen laatu on se mikä merkkaa. Tästäkin on montaa koulukuntaa, mutta siitä ollaan yhtämieltä että piilorasvat ja transrasvat ovat kaikista haitallisimpia ja kasvirasvat sekä kalan rasva tuovat eniten hyötyjä. Hyviä rasvoja siis pitää todellakin syödä, joten älä pelkää oliiviöljyä, pähkinöitä, avokadoa ja lohta. Rasvoista kirjoitan enemmän erillisessä postauksessa. :)

Proteiineistakaan ei kannata pihistää, sillä ne ovat erittäin tärkeitä lihaskuntoa ajatellen, varsinkin salilla käyville. Eli mitä jää jäljelle? Hiilarit. Ne saakelin hiilarit, joista aina kinastellaan. Mutta muistakaa kaikessa kultainen keskitie, niinkuin myös hiilihydraattien kohdalla. Täysin hiilihydraatiton ruokavalio ei ole hyväksi, sillä esimerkiksi lihakset saavat energiaansa hiilihydraateista, mutta juuri hiilihydraattien joukossa on ne turhat ruuat. Pullat, karkit, vaalea leipä, mehu, valkoinen pasta jne jne. Jätä pois tyhjät hiilarit ja säilytä ne hyvät, kuten kasvikset ja kaurapuuro sekä maltillisessa määrässä tumma leipä, tumma riisi, täysjyväpasta ja peruna.

Rasvapolttoon liittyy tietysti olennaisesti myös liikunta ja uni, joista kummastakin teen omat postaukset. Teen myös postauksia rasvanpoltto”hifistelystä”, eli rasvanpolttoa boostaavista ruoka-aineista. Tässä postauksessa kuitenkin rasvapolton perusteet.

Tiivistettynä: rasva palaa oikeanlaisella ruokavaliolla, liikunnalla ja unella. Vältä eineksiä ja pikaruokia ja valmista ruoka itse puhtaista raaka-aineista, jolloin tiedät mitä suuhusi pistät. Pitkälle pääsee sillä, että syö monipuolisesti ja kohtuudella kaikkia ravintoaineita: rasvoja, proteiineja ja hiilareita. Rasva palaa ainoastaan miinuksella, eli kun kulutat enemmän, kuin syöt. Kaloreita ei kannata kuitenkaan heti pudottaa minimiin, jotta keho ei lähde säästöliekille. Säännöllinen ateriarytmi (6 kertaa päivässä, kolmen tunnin välein pieniä annoksia) pitää aineenvaihdunnan ja rasvanpolton käynnissä. Älä luovuta jos tuloksia ei näy heti, tai rasvanpoltto hidastuu. Jos teet kaiken oikein, kärsivällisyys palkitaan. :)

Seuraavia Rasvanpolton A&O -postauksia odotellessa!

-Veera

TAAS YKSI REENIBLOGI

Moikka! Täällä kirjoittelee 19-vuotias Veera Tampereelta. Opiskelen Tampereen yliopistossa Venäjän kieltä, -kulttuuria ja -kääntämistä ja asun ihanan kämppiksen kanssa kivassa kämpässä lähellä Tampereen keskustaa. Tanssin ja opetan karnevaalisambaa União da Roseira -nimisessä sambakoulussa ja (kuten varmaan saatoitte jo arvata), käyn aktiivisesti puntilla ja harrastan muuta liikuntaa.

  
Tuon taas yhden treeniblogin tähän valtavaan treeniblogien mereen. En siksi, että kokisin maailman tarvitsevan taas yhden blogin, jossa jaan omia kokemuksiani liikunnallisesta ja terveellisestä elämäntavasta, vaan koska tykkään aiheesta kirjoittaa. Mulla on ollut jo muutaman vuoden ajan blogi, johon oon kirjoitellut omia ajatuksia ja mielipiteitä sekä satunnaisesti postaillut lifestyleblogimaisia kynsi- ja meikkivinkkejä, asuja sekä reseptejä. Tämän tyyppinen bloggaaminen on kuitenkin tuntunut pitkään hieman vaikealta, jopa vastenmieliseltä. Tykkään kirjoittaa omia mielipiteitä sun muita, mutta siinä on aina se vaara, että joku loukkaantuu tai kirjoitan asian jotenkin väärin. Musta on tullut siis kirjoittamisen suhteen vähän varovainen ja siksi olen postailut koko ajan vähemmän. Mistään jokapäiväisestä normaalista elämästäkään en tykkää kirjoittaa, joten mikään tavallinen lifestyleblogi ei ole mua varten. Tämän takia olen pitkään miettinyt uuden blogin perustamista.

Tykkään siis blogata ja haluaisin siihen takaisin sen intohimon, jota ennen koin. Sen, että haluan oikeasti postailla ja kaivaa sen järkkärin tuolta laatikosta. Tällä hetkellä mun suurimpiin intohimoihin kuuluu treenaaminen ja hyvinvointi, joten miksi ei yhdistää näitä kahta? Bloggaamista ja treenaamista! Mulla on jo heti mielessä sairaan monta aihetta, mistä halua kirjoittaa! Rasvanpoltosta, treenivaatteista, salikäyttäytymisestä… Eli haluan tuoda blogiini joitakin piirteitä vanhasta tavastani blogata: ajatuksia ja mielipiteitä, mutta treenaamiseen liittyen ja paljon kevyemmällä otteella. Enkä usko, että teitä lukijoita haittaa, jos joskus postaan jonkun kivan asun, jos sellaista saan päähäni, kyllähän salimuijatkin joskus voi kivasti pukeutua. ;)

Kerron jo nyt, että mitään jokapäiväistä spämmiä on turha odottaa. Tykkään blogata, mutta tiedän jo valmiiksi, etten tule ehtimään monta kertaa viikossa ajatuksen kanssa koneen ääreen. Haluan tehdä postaukset huolella ja mielenkiintoisiksi sekä tarkistaa faktat, jotta teidän lukijoiden mielenkiinto pysyisi yllä! Toisaalta, kuten blogin nimestä voitte jo päätellä, tulen bloggaamaan vähän läpällä ja hyvällä mielellä, en halua ottaa tätä uutta blogia liian vakavasti.

Mä en siis ole todellakaan mikään ammattilainen näissä jutuissa, mutta jotain oon varmaan onnistunut tekemään oikein sen jälkeen, kun salilla käymisen aloitin viime kesän alussa: lihasta ja painoo on tullu ihan kiitettävästi, mitään vaivoja ei kummemmin ole tullut eteen, rautaa nousee ja motivaatio on todella korkeella sekä kroppa semivoimakkaan näköinen. Oon ollu aina liikunnallinen ja tehnyt kaiken maailman kotitreenejä ja juoksennellut lenkkipoluilla ja rappusissa, mutta salille en jostain syystä ole uskaltanut lähteä. Oon ollu siis hoikka ja heikko. :D Vähän päälle puoli vuotta sitten aloitin EasyFitillä ja olin heti koukussa. Ekat kolme viikkoa maltoin käydä kolme kertaa viikossa, sitten vaihdoin jo neljään. Nykyään käyn yliopiston salilla Atalpalla viidesti viikossa tekemässä puntin viisijakoisella ohjelmalla ja lisäksi teen neljästä viiteen aerobista treeniä viikkoon. Aerobisia vaihtelen tanssista keskipitkiin juoksulenkkeihin, lyhyisiin intervalleihin ja pitkiin rasvanpolttokävelyihin. Mulla ei ole koskaan sellaista tunnetta, ettei mua kiinnostais. Jotenkin tähän touhuun on tullu aivan jäätävä palo.

Mua kiinnostaa myös ruokavalio ja oon lukenu aiheesta omatoimisesti aika paljon. Etenkin rasvanpoltosta. Ajattelin siis aloittaa täällä uuden blogin puolella postaussarjan, jossa käsittelen rasvanpolttoon liittyviä faktoja ja fiktioita ja kerron vinkkejä tehokkaampaan rasvanpolttoon.

Tän enempää en varmaan tässä ekassa postauksessa avaudu, jotta jää tulevaisuudellekkin jotain kerrottavaa. Pidemmittä puheitta, tervetuloa Salikissa -96 pariin!

-Veera

PS. Propsit kuvista mun kämppikselle Tessalle!