SYDÄNVIKOJA JA MIELENKIINTOINEN TREFFIPYYNTÖ TUTKIMUSPÖYDÄLLÄ

Edellisessä postauksessa viittasin mun pieneen sydänvikaan ja siihen kuinka kävin tutkituttamassa sen uudestaan, ilman että mitään vikaa taaskaan olisi löytynyt. Sairaalakäynti oli silti ikimuistoinen. :D

Tää vika ilmeni mulla ensimmäisen kerran muistaakseni ysiluokalla liikkatunnilla, kun pelaattiin pesistä. Kyse on siis sykehäiriöstä, joka ilmenee tietyn tyyppisessä rasituksessa. Useimmiten tanssitunneilla, mutta myös porrastreeneissä, HIIT-treeneissä, baarissa tanssiessa ja joskus harvoin jopa puntilla. Osaan jo arvata, koska häiriö tulee ja siten kontrolloida sitä, mutta ei se silti mukavaa ole. 

Ongelma tulee sellaisessa rasituksessa, kun syke nousee normaalisti korkealle, yli 160:n. Sitten pidän taukoa (esim. sarjatauko) ja syke laskee normaalia tahtia jonnekkin alle 140:n nurkille. Teen äkkinäisen liikkeen, tyyliin hypähdyksen tai lähden nopeesti juoksemaan ja murto-osasekunnissa syke hyppää päälle 220. Siellä se pysyy niin pitkään, kun meen kyykkyyn, painan pään polvien väliin ja hengittelen syvään. Sitten syke putoaa jonnekkin satasen nurkille yhtä nopeasti kun se on noussutkin. 

Yleensä saan ton häiriön äkkiä pois, kun tiedän miten saan sykkeen laskettua. Joskus on kuitenkin käyny niin, ettei se laske sitten millään. Viime maaliskuussa Tinze tuli pitää meidän sambakoululle twerkshoppia ja olin oottanu sitä kun kuuta nousevaa. Ihan tunnin alussa, lämmitellessä se sitten iski. Olin tyhmä enkä heti menny laskee sitä ja se johti siihen et makasin pukkarin lattialla ihan paniikissa 20min syke siellä 200 nurkilla ja aloin jo pikkuhiljaa hyperventiloimaan. Olin ihan varma et nyt tulee lähtö, et sydän ei kestä. Mut loppujen lopuks se meni ohi ja pääsin tanssimaan. 

Oon tutkituttanu ton sydämen ensimmäisen kerran vuonna 2012. Sillon multa otettiin verikokeet, EKG ja tehtiin perus rasitustesti ihan kuntopyörällä. Mitään ei selvinnyt. Lääkäri sano et joku sähkövika luultavasti. Viime vuosina häiriöitä on ollu enemmän ja sen lisäks tullu levossa pieniä rytmihäiriöitä. Päätin siis tutkituttaa asiaa uudestaan.

Multa otettiin taas ensin verikokeet ja EKG YTHS:llä alkukesästä. Eihän sieltä mitään selvinny, joten mut siirretiin Hatanpään sairaalaan kardiologiselle. Ensin mulle tehtiin Holter -tutkimus, eli laitettiin rintaan johdot ja kannoin sellasta pientä sydämen toimintaa mittaavaa laitetta mukana kaks päivää. Näytin siis iha  Frankensteiniltä ja olin ihan hirviö kun en saanu sen kanssa nukuttua ja se kutitti ja vitutti. :D Mut sain sille laitteelle talletettua häiriön, kun pompin boksille niin pitkään et sain sen esiintymään. 

Seuraavalla viikolla menin Hatanpäälle kardiologille sydänultraan ja kuuntelemaan Holterin tulokset. Lääkäri oli mukavan ja osaavan oloinen, mutta ei hänkään Holterista mitään erikoista löytänyt. Sanoi et ei mitään vakavaa, eikä sille voi tehdä mitään. Sitten multa otettiin se ultra. Siinä sitten makoilin tissit paljaana tukimuspöydällä, kun lääkäri hiveli mua sillä ultratikulla ja yhtäkkiä hän sanoo mulle et "Anteeksi, mutta on pakko sanoa, että olet kyllä todella kaunis nainen." Hämmennyin asiasta ja en oikein osannu muuta kun naurahtaa hermostuneesti ja sanoa et kiitos kiitos. Mutta eihän se siihen jääny. Lääkäri kyseli vielä et onko mulla poikaystävää ja et haluaisinko lähteä hänen kanssaan ravintolaan syömään. Sanoin siinä sitten, että mulla on kyllä joku jota tapailen (siinä vaiheessa olin kai kaksilla treffeillä käyny :DDDDDDDDD) ja et en tapaile muita. Lähinnä, koska olin niin hämmentyny etten osannu sanoo et toi ei nyt ihan ollu asiallinen kysymys. 

Lääkäri sitten pahoitteli sanomisiaan ja perusteli sillä, että useimmiten potilaat on vanhuksia, ja oli yllättävää et näin kaunis nuori nainen astuu ovesta sisään. Kuitenkin hän anto mulle puhelinnumeronsa post it -lapulla, ennen kun lähdin ovesta helpottuneena pihalle.

Jälkikäteen mietin, et mun ois pitäny heti sanoo suorat sanat, mut olin jotenkin niin shokissa etten osannu. En voinu ymmärtää et noin voi tapahtua mulle. Mietin siinä tutkimuspöydällä, et mitä jos se käy muhun käsiks tai jotain. Kuuleeko joku jos huudan? Tein asiasta sitten ilmoituksen ja jo seuraavana päivänä johtava ylilääkäri soitti mulle todella huolestuneena. Hän hoiti asian todella hyvin, pahoitteli kovasti tapahtunutta ja otti asian puheeksi kyseisen kardiologin kanssa. Pisteet siis Hatanpään sairaalalle asiallisesta asioiden hoitamisesta. 

Sellainen sairaalakäynti sitten. Mitä jäi käteen? Mielenkiintoinen, hitusen ahdistava lääkärikäynti eikä mitään vastausta sille, miks mun sydän reistailee. Kai mun oikee sydän on vaa yhtä vammanen ku vertauskuvallinen kaimansa. :D

Nyt siis tiedän sen verran, et toi vika ei oo vakava ja voin elää elämää normaalisti kun osaan noita häiriöitä vältellä. Tiiän myös et tommoset ahdistelukeissit ei oo mikään myytti, vaikka Suomessa asutaankin. Mua ainakin kiiteltiin siitä, et asiasta ilmotin, eli jos jollekin joskus ton kaltasta sattuu niin kannattaa heti ottaa asia puheeks! Johto käsittelee tommoset jutut onneks tosi vakavasti. So far alive ja ei-raiskattu Veera kuittaa! :D

-Veera

*Postauksen kuva toteutettu yhteistyössä Baseativa.fi kanssa

HAUDASTA NOUSEMINEN

Moro moro pitkästä aikaa! Mulla on ollu niin älytön hoppu, etten oo millään ehtiny ajattelemaan blogia. Nyt tuun nopeesti heittää vähän kuulumisia ja kerron etten oo kuollu tai mitään. :D Mua Instassa ja snäpissä seuraavat tosin tietävät varsin hyvin mitä oon viimeaikoina puuhaillut. Sen verran aktiivisesti noita kanavia päivitän. :D Instagramissa mua voi seurata veerajjulia nimimerkin takaa ja snäpissä nimellä vertse! Postauksen kuvat otteita mun instasta. :)

5/5 selkätreenin jälkeen pullistelua

Mulla on vieny koulu ihan törkeenä aikaa ja jossain vaiheessa olinkin vähän burnoutin partaalla. Nyt ensimmäinen periodi on kuitenkin selätetty, ja toivon hartaasti et pääsin mun kauppiksen tentistä läpi ja mun eka 3 ja puolen sivun mittanen venäjänkielinen kirjallisuusessee riittää. :D Piti olla siis 4-5 sivua mut se tuntu ihan pirun mahdottomalta...

Koulun ohella teen tosiaan vielä osarina hommia tuolla Maskussa. Vaikka mulla ei juuri tota vapaa-aikaa oo niin duuniin on kyl yleensä tosi kiva mennä, kun työkaverit on ihan huippuja ja tykkään niin paljon mun työstä! Esim tänään oli sika hyvä myyntipäivä ja asiakkaat oli tosi kivoja ja mun teki mieli vaa bailata taustamusiikin tahtiin. :D 

Lomalook Budapestissa

Sambahommatkin tietty on vieny aika paljon nyt aikaa, kun meille on tulossa syysshow marraskuussa ja oon parissa jutussa tanssijana, ja parista osuudesta oon ihan vastuussakin. Sen lisäks vielä omat normireenit ja opettamiset nii kyllähän siihen tunteja tulee. Tänään pidin showtreenit klo 9, siitä duuniin ja showreeneihin taas 18.45. Huomenna vedän tunnin viideltä, siitä omat reenit ja omatoimiset reenit, myös keskiviikko, perjantai ja lauantai on sambapäiviä nyt alkavalla viikolla. :D Pitäis yhtä pukuaki tässä fiksailla ennen tota show'ta mut saa nähä miten käy.

En tiiä oonko täällä puhunu, mutta mulla on semmonen pitkäaikanen sydänvika, joka mua on vaivannu jo viitisen vuotta. Kävin tutkituttaan sen tossa pari viikkoo sit uudestaan mut siitä käynnistä voisin kirjottaa ihan erikseen täs pikaseen, siihen liitty meinaa aika hauska tai vähän ahdistavakin keissi. :D Mitään ei taaskaan selvinny, mut ilmeisesti ei oo mitään vakavaa.

Ostin massa-addut ja oon tosi onnellinen 

Mitä treeneihin tulee, niin niistä en oo tapani mukaan oo karsinu. Puntilla on jotenki rullannu ihan tosi hyvin ja jalkapäivis varsinki on tullu kehitystä! Mulla laski kyykkytulokset jonkin verran tossa kun painoa tippu mut nyt oon keskittyny siihen ja alkaa olee kyykyt jo entisellä tasolla! Mun jalkatreenit on nyt oikeestaan melkein pelkkää kyykkäämistä, nii ei mikään ihme. :D Takakyykkyjä vapaalla tangolla teen yhteensä semmosen 82 kpl, joista 4x6 tällä hetkellä 65kg painolla. Sen lisäks 48 kpl bulgarialaista askelkyykkyä ja prässiä vielä viimeistelyks. Voin sanoo et on jalat hellänä!

En oo ihan varma, mut saatan nähdä lihaksia! o.o

Upee Budan linna!

Me käytiin Tessan kanssa myös minilomalla Budapestissa tossa tän viikon alussa! Reissu oli ihan huikee mut siitä en kerro varmaan täälä blogissa kauheesti sen enempää, koska tein siellä kaikkee mikä ei kuulu mun normaaliin elämään eikä todellakaan tän blogin piiriin. :D Söin paljon (including maitoa, sokeria, leivoksia...), join viiniä vielä enemmän ja poltin röökiä ihan liikaa.  Hauskaa oli kyllä ja kaupunki oli aivan upee, mut jos on mahdollista et viiden kuukauden kiristelyn verran työtä menee hukkaan kahessa päivässä, niin sillai tapahtu. Ei meinaa oo mikää järin hyvä olo nyt kun kattoo peilistä itteensä. :D Ei vaa, ei se ton parin päivän vika oo, mun on muutenki jotenkin tullu syötyä normaalia huonommin viime aikoina luultavasti tän stressin ja väsymyksen takia ja nään itestä sen ihan heti. Ja esim tossa oli Approtki, jois tottakai join (mut poketytöks pukeutuneena!).Mut nyt vaa ittee niskasta kiinni, ei auta parkua!

Budapestissa shoppailemassa

Tessa ja elämäni herkullisin kurpitsakeitto!

Approlook

Nii ja hei! Otin uuden tatskan! Mullahan oli jo valmiiks kaks: mun vanhemman pikkuveljen syntymäaika oikeessa kädessä ja vasemmassa kädessä karhu, kun oon nähny niistä painajaisia jo kymmenen vuotta. Nyt otin kylkeen metsän ja tähden. Tähti on mun nuoremmalle pikkuveljelle, kun se on vähän niinku iltatähti ja metsä ja juuret kuvaa mun kotia. Oon siis kotosin maalta (tai oikeestaan keskeltä metsää), ja mun kotitalon nimi on Korpela. Tosta tuli niin tajuttoman hieno etten ihan kestä! <3 Seuraavaks haluaisin ehkä suden pään. Sekin on eläin, jota pelkään ja josta oon nähny painajaisia. Mut myös todella kaunis ja mysteerinen. Haluaisin sen ehkä tohon rintojen alle mut saa nähä, täytyy eka vähän säästää rahaa... Mut sitähän varten mä oon duunis! :D

Mä ja mun toinen puolikas

Uus tatska!

Huomenna jatkuu taas normaali kiireinen arki, mutta toivon et kerkeen mahdollsimman pian taas palaan blogin ääreen, on tätä ollu ikävä!

-Veera